Sonic Adventure 2 Battle

Sonic Adventure 2 Battle on GameCube-versio alunperin Dreamcastille julkaistusta tasohyppelypelistä. Vaikka perusideana onkin suurimman osan ajasta vain juosta kentän loppuun, pelityyli eroaa kenttien välisesti todella paljon. Tähän versioon on lisätty kahden pelaajan battle-moodi. Pelasin itse muutaman kentän battle-moodista sekä yhden Sonic- ja yhden Knuckles-kentän tarinamoodista.

Kahden pelaajan battle-moodissa pelaajien tarkoituksena on vain päästä kentän loppuun toista nopeammin. Kun tämä toimii, on peli parhaimmillaan. Ikävä kyllä pelin mekaaniset ongelmat ovat pelimuodossa todella hyvin näkyvillä. Yksi mekaniikoista on air dash, jolla olisi tarkoitus hypyn jälkeen lentää vihollisia ja jousia päin. Tähtääminen toimii ehkä puolet ajasta, ja ohi vedetty dash tarkoittaa usein rotkoon tai alemmille tasoille putoamista. Suurin osa kentistä oli otettu tarinamoodista hieman laimennettuina versioina. Tämä toi kentissä esiin monia kohtia, missä ensin juostaan nopeasti eteenpäin ja seuraavaksi mietitään, mistä kentässä pääsisi eteenpäin. Kun nopeus on pelissä yksi sen hauskimmista ominaisuuksista, olisi nämä pienet aivopähkinät mielestäni voinut sisällyttää esimerkiksi juuri niihin nopeisiin kohtiin pelaajan nopeuden pysäyttämisen sijasta.

Tarinamoodi jäi itselleni todella hyvin mieleen. Sonic-kentät on suunniteltu siten, että pelaaja juoksee suurimman osan kentästä todella nopeasti. Viholliset on myös aseteltu sopivasti jonoihin, jolloin pelaaja voi hyökätä vihollisesta viholliseen nopeassa tahdissa. Pelaaja siis katsoo jatkuvasti eteenpäin ja skannaa ympäristöä boostereiden ja vihollisten varalta. Näissä kentissä tulee myös hyvin esille pelin mielestäni viehättävin puoli: sen paikoittainen outous ja ylilyönti. Spektaakkeli on esillä joskus ylilentävinä hävittäjinä ja räjähdyksinä, ja joskus taas lumilautailuna San Franciscon tyylisen kaupungin jyrkillä teillä.

Toisella puolella nopeuden spektriä ovat Knuckles-kentät, joissa pelaajan tulee etsiä kolme timanttia käyttäen avukseen ympäriinsä löytyviä vihjeitä niiden sijainteihin. Vaikka kentät on varmaankin suunniteltu tasapainottamaan muiden kenttien nopeaa tempoa, hidastavat ne pelin silti matelevaan aarrejahtiin. Kenttä, jota pelasin, tuntui siltä, kuin se olisi kasattu täysin eri osista ja tikattu kiinni sitä sen kummemmin ajattelematta. Knuckles pystyy kiipeämään seiniä pitkin ja lentämään, mitkä ovat sinänsä ihan mielenkiintoisia liikkumisen keinoja. Kentässä näistä kyvyistä ei tosin oteta kovinkaan paljoa irti. Kaava tuntui olevan: "Lennä seuraavalle leijuvalle saarelle, ota joko timantti tai vinkki sen sijaintiin, ja jatka seuraavalle saarelle." Asiaa ei auta se, että jos putoat kentästä, siirtyy timantti uuteen sijaintiin.

Pelaisin lyhyen kokemukseni perusteella mielelläni Sonic Adventure 2:n loppuun asti, mutta tempon paikoin kamala säätely huolestuttaa minua hieman. Kun peli kuitenkin hohtaa, hohtaa se todella kirkkaana ja loppujen lopuksi siitä jäi juuri nämä hyvät kohdat mieleen.